Karkuteillä

Eilen metsästin Robbie-ponia Tanskan syvissä metsissä... Kesti jonkin aikaa ennenkun karkulainen oli takaisin karsinassaan! Olimme lähteneet kolmestaan maaston, minä Castanjalla, M Corralla ja S Robbiella. Robbie sai liian suuren maistiaisen vapautta kun S lensi selästä ja Robbie keksi että paljon mielummin jatkaa maastolenkkiä aivan yksin. Ponin jahtaaminen oli aivan kuten elokuvasta. Robbie lähti täyttä laukkaa suoraan metsään, ei aikomustakaan kääntyä takaisin muiden hevosten luokse. Sitä paitsi Robbie oli ensimmäistä kertaa mukana näin pitkällä maastolenkillä eikä ympäristö ollut ponille tuttua joten tämä laukkasi ihan minne sattui. Lähdimme Castanjan kanssa laukassa ponin perään. Kulman takaa löysin ponin suitset maasta. Ihanaa, nyt ei ollut mitään mistä saada otetta. Seuraavan mäen takaa löysin Robbien joka oli nyt hieman rauhoittunut pitkän laukkaretken jälkeen. Mutta eheeei, kun nyt kerran oli saanut maistaa vapautta ei ponin enään tehnyt mieli luopua siitä. Sain jalustimesta kiinni, joka tietenkin irtosi heti. Eli nyt seison sekä suitset että jalustin kädessä, muttei ponia. Castanja mielestä koko homma oli hauksaa ja se otti roolinsa apulaisenani todella mallikkaasti. Kesti noin puolisen tuntia että sain karkulaisen kiinni... Luulen että Castanjan tuima katse oli se mikä lopulta sai ponin lopettamaan pelleilyn.

Semmoinen päivä eilen! ;)

Tänään oli taas ihan tavallinen sunnuntai töissä. Ratsastin Cristiellä ja Castanjalla ja molemmat
olivat todella reippaita!

Robbie